Ensimmäinen muistikuvani Yhteisvastuukeräyksestä on harjoitteluajaltani täältä Kajaanista. Tein papin työhön valmistavan, teologian opintoihin liittyvän harjoittelun kotiseurakunnassani.
Yhteisvastuuta – yhteistä, vastavuoroista vastuuta toinen toisistamme – on kannettu ja siitä on huolehdittu Suomessa kautta aikojen.
Osana harjoittelua tutustuin seurakunnan diakoniatyöhön, joka kantoi tuohon aikaan päävastuun keräyksestä. Noihin aikoihin, 20 vuotta sitten, merkittävin tuotto koottiin lipas- ja listakeräysten muodossa. Lisäksi jokavuotinen yhteisvastuukonsertti Kaukametsän salissa oli iso tapahtuma. Itse osallistuin sekä konsertin järjestelyihin että yhteisvastuulounaalle. Muistona noiden tehtävien hoitamisesta tallella on edelleen yhteisvastuupinssi. Se oli vuosikausia juhlapukuni takin taskussa. Sittemmin pinssi on siirtynyt pöytälaatikkoon.
Yhteisvastuukeräyksellä on todella pitkä historia kaikkialla Suomessa. Keräys aloitettiin jo vuonna 1950, ja siitä lähtien sen kautta on koottu varoja vuosittain vaihtuville kohteille. Alkuvuosina suurempi osa keräystuotosta kohdennettiin kotimaan hädänalaisille ja apua tarvitseville. Hyvinvoinnin kasvaessa ulkomaille kohdennettua osuutta kasvatettiin siten, että pitkään keräystuotosta 80 prosenttia lähetettiin kehittyviin maihin. Nykyisin ulkomaan kohteeseen osoitetaan 60 prosenttia tuotosta.
Loppuosa jaetaan kotimaan yhteisen kohteen ja paikallisten seurakuntien kesken. Tänä vuonna keräyksen kotimainen kohde ovat haavoittuvassa asemassa olevat nuoret.
Yhteisvastuuta – yhteistä, vastavuoroista vastuuta toinen toisistamme – on kannettu ja siitä on huolehdittu Suomessa kautta aikojen. Perheenjäsenet ovat huolehtineet, että kaikilla on kaikki hyvin. Kyläyhteisöt ovat huolehtineet, että jokaisella on riittävän hyvät oltavat. On tehty talkoita ja jaettu omasta sadosta naapurin hyväksi. Toki aina ei kaikki ole ollut niin hyvin kuin kuuluisi. On ollut myös itsekkyyttä ja kateutta.
On ollut osaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Silti pääsääntöisesti on opittu ja kasvettu ottamaan toiset ihmiset huomioon ja jakamaan tarvittaessa omasta. Suomessa perustana sille, että ihmiset ovat kantaneet yhteistä vastuuta toinen toisestaan, on toiminut kristillinen usko ja siihen liittyvä opetus lähimmäisenrakkaudesta. Lähimmäisenrakkaus ei tarkoita vain omien läheisten, ystävien, omaan kansaan kuuluvien tai samalla tavoin ajattelevien tukemista ja auttamista. Kristinuskossa lähimmäisiämme ovat kaikki ihmiset yhtäläisesti, ja velvoite auttaa ei rajoitu vain valikoituihin ihmisiin tai ihmisryhmiin.
Tänä päivänä yhteistä vastuuta omasta perheestä, naapureista ja erilaisista yhteisöistä kannetaan edelleen, vaikka vastuun kantamisen muoto onkin monella tavoin muuttunut. Entisiin aikoihin verrattuna muutos on tapahtunut myös siinä, että elämänpiiri on laajentunut. Elämme aikaisempaa vahvemmin globaalissa maailmassa.
Uutiset sodista, konflikteista, katastrofeista ja hädästä toisella puolella maapalloa tavoittavat meidät hetkessä. Tarjolle tulee niin kuvia, artikkeleita kuin haastatteluitakin sieltä, missä ihmisillä on todella suuri hätä. Emme voi ummistaa silmiämme siltä, että monissa paikoissa maailmalla ihmiset joutuvat elämään todellisen hädän ja pelon keskellä.
Vaikka Yhteisvastuukeräyksen erityinen tavoite on koota varoja hädänalaisten tai heikommassa asemassa olevien ihmisten auttamiseksi, keräyksellä on myös laajempi tavoite. Yhteisvastuukeräyksen kautta muistutetaan ylipäätään jokaisen ihmisen yhteisestä vastuusta pitää huolta toisista ihmisistä. Keräyskampanja nostaa esiin ja muistuttaa tästä. Kajaanissakin Yhteisvastuusta kierretään kertomassa myös esimerkiksi kouluilla. Noissa tilaisuuksissa oppilailta ei kerätä rahaa vaan muistutetaan siitä, kuinka tärkeää on tehdä hyvää toisille ihmisille.
Kajaanissa Yhteisvastuukeräys näkyy vahvasti niin sanotulla yhteisvastuuviikolla, jonka aikana järjestetään monenlaisia tilaisuuksia monen ikäisille. Tarjolla on niin messua, lounasta, kirpputoria, konserttia, elokuvanäytöstä kuin uudenlainen KainuuLove-kirkkotilaisuuskin. Minäkin yritän olla mahdollisimman monessa mukana. Ja laittaa tuon vanhan yhteisvastuupinssin rintapieleen näihin tilaisuuksiin tullessani.
